ITÄMEREN TYTÄR HELSINKI
Ihastelimme laivan kannelta upeita näkymiä laivan lähestyessä Suomen pääkaupunkia Helsinkiä saarten lomasta. Passintarkastuksessa Eteläsatamassa katsoin suomalaisten matkatovereidemme edellisenä päivänä kirjoittamaa paperilappua ja sanoin Helsingin sataman passipoliisille: “Hello -Voiettä!” Poliisi katsoi minua pitkään ja sanoi englanniksi: “Mitä sanoit?” Toistin: “Voiettä” ja näytin lapusta sen sanan ja jatkoin: ”Eikö tämä tarkoita Hello suomeksi?”
Poliisi hymyili. “Katso nuorimies, joku on tehnyt pilan sinulle. Se mitä sanoit ei ole kirosana, mutta se ei tarkoita ’hello’, eikä ’how are you’! Suomen kielessä hello-sanan vastine on ”hei”tai ”terve”! Minua hävetti, ja ajattelin, että onneksi tuo poliisisetä oli ymmärtäväinen herrasmies, eikä mikään tiukkapipoinen virkamies!
THE FLYING FINN, PAAVO NURMI
Kävelimme kartta kädessä Eteläsatamasta Helsingin Olympiastadioniin, jolla pidettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Maailmalla “The Flying Finn” -nimellä tunnetun kestävyysjuoksun olympiavoittaja Paavo Nurmen patsaan ja Stadionin tornin vierestä löytyi Stadionin nuorisomaja. Majoituimme edullisimpaan huoneeseen, jossa oli kerrossängyt kuudelle henkilölle. Jätimme matkalaukut sinne ja lähdimme ulos tutustumaan kaupunkiin.
Ensimmäinen vaikutelma Helsingistä oli: Hyvin hoidettuja 100-200 vuotta vanhan näköisiä rakennuksia, jotka muistuttivat uusklassista arkkitehtuuritrendiä sekä uusia moderneja hallintorakennuksia ja asuintaloja. Töölönlahden vehreä puistoalue sekä pieni puisto Kansallismuseon ja Eduskunnan välissä olivat hyvin hoidettuja.
Suomalaiset eivät turhaan kutsuneet Helsinkiä Itämeren kauniiksi tyttäreksi! Kaupunki muistutti vähän saksalaisia kaupunkeja, mutta rannat ja saaret lisäsivät Helsinkiin ainutlaatuista luonnonkauneutta!
Ote blogista: Interesting Memories, www.ekismo.com Matka Helsinkiin
